Varhaiseen kevääseen heräävä idyllinen Hämeenlinnan Aulanko on jo vuosikymmenten ajan kerännyt satapäin koulutuksen tulevaisuudesta innostuneita opetusalan ammattilaisia ja erilaisia sidosryhmiä osallistumaan Suomen suurimpaan opetusalan ICT-tapahtumaan, ITK-konferenssiin. ITK2019 ajoittui muutamaa viikkoa totuttua aiempaan ajankohtaan maaliskuun lopussa, mikä käynnissä olevien ylioppilaskirjoitusten vuoksi hieman hankaloitti lukioiden opettajien ja rehtoreiden osallistumista konferenssiin. Tämä oli sääli, sillä juuri lukioiden puolella digitalisaation mahdollisuuksien pohdinnalle olisi mielestäni kipeimmin tarvetta. Viime vuodet ovat pyörineet niin vahvasti ylioppilaskirjoitusten sähköistyksen parissa, että systemaattinen työ älykkään digitalisaation parissa on jäänyt pahasti jalkoihin. Ensi vuonna tavataan onneksi taas huhtikuun puolella!

Lukioiden sähköistyneet ylioppilaskirjoitukset saivat oman osansa myös yhdessä avajaistilaisuuden puheenvuorossa. Pasi Silander herätteli yleisöä miettimään, mikä on oikeaa, systeemien perusolemusta muovaavaa digitalisaatiota ja mikä puolestaan epädigitalisaatiota. PDF-oppikirjat ovat tietenkin räikein esimerkki tällaisesta näennäisestä digitalisaatiosta, mutta pohtia sietää sitäkin, onko sähköisissä ylioppilaskirjoituksissakaan vielä aidosti muutettu aiemmasta mitään niin, että ne palvelisivat tulevaisuuden yhteiskunnan ja sen jäsenten tarpeita alati muuttuvassa digitaalisessa maailmassa.

Yleisön herättelyn jälkeen Silander käytti suuren osan puheenvuorostaan tekoälyn, ja erityisesti oppimisanalytiikan, hyödyntämiseen ideaalisen oppimisprosessin mahdollistamisessa. Oppijoista, ryhmistä ja erilaisista järjestelmistä kerättyä dataa yhdistelemällä ja visualisoimalla saadaan aikaan ennusteita, joiden kautta puolestaan päästään muovaamaan automatisoitua oppimisprosessia, joka pohjaa mm. tehtävien yksilöllistämiseen, opintojen etenemisen seurantaan, keskeyttämisuhkatekijöiden torjuntaan ja ennakointiin.

Tässä yhdessä ehkä kautta aikain parhaista kuulemistani avajaispuheenvuoroista Silander puhui tekoälystä ja oppimisanalytiikasta myös etiikan näkökulmasta. Yksilöllisiä, dataan pohjaavia oppimisprosesseja hyödynnettäessä oppija saatetaan liian helposti leimata juuri tietynlaiseksi oppijaksi, mikä puolestaan pahimmassa tapauksessa johtaa oppimisprosessin umpikujaan tai itseään toteuttavaan ennustukseen kyseisen oppijan oppimisesta, vaikka tarkoitus olisi nimenomaan auttaa ja ohjata tätä eteenpäin mahdollisista vaikeuksista huolimatta. Tämän vuoksi on pystyttävä katsomaan myös oppimisanalytiikkatyökalujen yli ja kohtaamaan oppija ihmisenä, jota ei voi yksinkertaistaa pelkäksi dataksi osana jotain järjestelmää.

Oma ITK2019-ohjelmapolkuni seurasi avajaispuheenvuorojen jälkeen varsin pitkälti tekoäly-, robotiikka-, ja ohjelmointipainotteisia esityksiä, joita olikin aiempiin vuosiin nähden valtavasti enemmän tarjolla. Mielenkiintoisia tekoälyn mahdollisuuksia käsiteltiin esimerkiksi Jyväskylän yliopiston TeSLA-hankkeen esityksessä, jossa kerrottiin jo testatusta, kokonaan sähköisestä arviointijärjestelmästä, jossa verkko-opiskelijoiden tunnistaminen tapahtuu muun muassa biometriikan (kasvojen- ja/tai äänentunnistus) avulla. Toinen mieleenpainuva esitys torstailta oli Harri Ketamon, HeadAI, esitys osaamisen ja sen tarpeen tunnistamisesta ja ennakoinnista tekoälyn avulla. HeadAI:n Microcompetencies-palvelu mahdollistaa varsin reaaliaikaisen osaamisen tarpeen havainnollistamisen työnhakijalle alueellisesti tai organisaatioittain. Tämä tieto auttaa ja ohjaa yksilöä esimerkiksi kohdentamaan omia (micro-)opintojaan vaikkapa eniten kysynnässä olevan taidon haltuunottoa silmällä pitäen ja kasvattamaan täten omaa markkina-arvoaan työnantajien silmissä. Kahden edellä mainitun esityksen lisäksi torstailta jäi erityisesti mieleen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Digitarina 2.0 -hanke, jonka koostaman nettisivuston ja sen tarjoamien työkalujen avulla kenestä tahansa oppijasta tai opettajasta voi silmänräpäyksessä tulla peliohjelmoija, ja ennen kaikkea ei-lineaarisen pelitarinan kirjoittaja. Tämä projektipäällikkö Mika Letonsaaren “yhden miehen hanke” yhdistää ohjelmoinnin oppimisen ja tarinankerronnan varsin kiehtovalla, sopivan yksinkertaisella, ja helposti lähestyttävällä tavalla.

ITK2019 Aulangolla huipentui oman hankkeemme osalta tietenkin ideoimaan AIXR 2020 -ajankohtaiskatsaukseen ja paneeliin, jossa pääsimme kertomaan hanketoimintamme kuulumisia ja esittelemään käytössämme olevia tekoälyä hyödyntäviä laitteita (Nirone-sensori, Alexa ja Google Home) esityksen ohessa olleissa elämyskulmissa. Koordinaattorimme Timo Ilomäki tuotti koosteen AIXR 2020 -esityksestä Wakelet-alustalle.

Verkostoituminen ja yhdessä ideointi on varmasti parasta antia ITK:n kaltaisissa seminaareissa, mutta koulutuksen tulvaisuuteen katsominen vaatii myös tiedon ja ideoiden hankkimista muiden esityksistä. Omalle ITK-polulle valikoituneet esitykset antoivat ainakin minulle toivoa siitä, että pikkuhiljaa on siirrytty vanhan systeemin ja toimintakulttuurin päälle liimatusta laitehifistelystä kohti syvempää ymmärrystä digitalisaatiosta ja sen mahdollisuuksista tulevaisuuden koulutuksen näkökulmasta.

Alla AIXR 2020 -esityksessä ensi-iltansa saanut video, joka kertoo FinEduAI-hankkeen toiminnasta tähän asti.

Itse AIXR 2020 LIVE stream tallenne tästä linkistä.