“Minkä aineen opettajat on mielestänne helpoin korvata tekoälyllä ja miksi?” -filosofian opettaja Jarko Korpela

Joensuun yhteiskoulun lukion toisen vuosikurssin opiskelijat valmistelivat parin viikon takaisten UEF:n ja Karelia amk:n asiantuntijavierailujen inspiroimina tekoälyn etiikkaan liittyviä esitelmiä osana filosofian kakkoskurssia. Nyt, ensimmäisen jakson päättöviikon kynnyksellä, tuli esitysten aika. Menin yhden filosofian ryhmän vieraaksi seuraamaan osaa näistä esitelmistä. Mieleeni piirtynyt asetelma on varsin kiehtova; nyt lukiossa oleva sukupolvi joutuu tulevaa ammattia miettiessään heti alusta alkaen ottamaan huomioon esimerkiksi sen, onko kyseistä ammattia enää sellaisenaan olemassa tulevaisuudessa vai onko tekoäly korvannut ihmisen alalla osittain tai jopa kokonaan vaikkapa kymmenen vuoden aikajänteellä. Me elämme myös jatkuvasti (teko)älykkäämmäksi muuttuvissa ympäristöissä, joissa koneoppimista hyödyntävät laitteet ja niiden sovellukset ovat arkipäivää, ja joissa algoritmit ruksuttavat jokaisessa sosiaalisen median palvelussa keräten ja analysoiden tietoa siitä, miten me ihmiset toimimme ja mitä me ajattelemme, jotta pystyvät sitten puolestaan tarjoamaan meille kohdennettuja hakutietoja tai palveluja.

Poiminta opiskelijoiden esitelmästä liittyen tekoälyn etiikkaan

Työnteon ja koulutuksen tulevaisuus

Opiskelijoiden esitelmissä toistui varsin vahvasti huoli siitä, onko tietyillä aloilla enää tulevaisuudessa työpaikkoja ja ovatko juuri ne jo nyt taloudellisesti ahtaimmalla olevat ihmisryhmät alttiimpia tämän kehityksen vaikutuksille. Keskustelua herätti myös se, miten tekoälyn vuoksi häviävien työpaikkojen työntekijöiden uudelleenkouluttaminen tulee toteutumaan. Erityisen ongelmalliseksi tämä nähtiin niille, jotka ovat ehtineet olla ammatissaan kymmeniä vuosia eivätkä ole valmistautuneet uudelleenkouluttautumaan esimerkiksi vain vajaa kymmenen vuotta ennen eläköitymistään. Positiivisena kontrastina edellä esitetylle uhkalle osa opiskelijoista toi esille myös työvoiman tarpeen lisääntymisen automatisoitumista tukevilla aloilla, robotiikkaan ja koodaamiseen liittyvät ammatit listan kärjessä.

“Ei varmasti suomalaiset yritykset yleensä […] ehkä edes hyödynnä tekoälyä vielä tässä vaiheessa.” -Cristina Andersson Bonfire.fi:n haastattelussa (video alla)

Toinen vahvasti esille tullut ongelmallinen kysymys esitelmissä koski koulutuksen tulevaisuutta. Opiskelijoita mietitytti muun muassa se, missä määrin tulevaisuuden koulu on älykkäisiin oppimisympäristöihin pohjaava, ja onko kontaktia ihmisopettajiin olemassa enää samalla tavoin kuin nykyään. Tämä oppimisen sosiaalisen puolen mahdollinen katoaminen nousi erityisen voimakkaasti esille yhtenä huolenaiheena; käytännön eettisen toiminnan periaatteet sekä empatiakyky kun opitaan lähinnä kontaktissa muihin ihmisiin. Yksi esitelmänsä pitänyt ryhmä esitti kuulijoille jopa kysymyksen siitä, voiko tulevaisuudessa käydä niin, että ihmiset eivät koe tarpeelliseksi oppia juuri mitään, koska tekoäly hoitaa kaiken heidän puolestaan. Aiheellista pohdintaa jo nykypäivänä, sanoisin; melko moni aiempienkin sukupolvien edustaja vetää älypuhelimen taskustaan ja googlaa aiheeseen kuin aiheeseen liittyvää tietoa ja luottaa esimerkiksi Googlen algoritmien tarjoamiin tietoihin enemmän kuin omaan muistiinsa.

Opiskelijoiden näkemyksiä tekoälystä ja koulutuksen tulevaisuudesta

Yhden opiskelijaryhmän esitelmässä otettiin esille aiemmin ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt puoli tekoälyn etiikasta: kulttuurinen ja sosiaalinen tasa-arvo. Esimerkkinä he mainitsivat kasvojentunnistuksen luotettavuuden ongelmat tapauksissa, joissa tekoälyä on opetettu vain tietynlaiset piirteet omaavilla yksilöillä. Tekoälykin voi siis saada syrjiviä piirteitä mikäli sitä ei opeteta monipuolisesti tarpeeksi kaikenkattavalla datalla.

Tekoälykin voi saada syrjiviä piirteitä, jos sitä opetetaan puutteellisin tiedoin

Eväitä ja toivoa tulevaan

Tulevaisuudessa toivottavasti mahdollisimman pian ratkaistavista asioista opiskelijat mainitsivat esimerkiksi sen, että kaikille koneoppimista hyödyntäville yrityksille ja tahoille pitäisi saada yhteiset tekoälyn käytön eettiset periaatteet. Lisäksi näiden sovellusten kanssa kosketuksissa olevia ihmisiä täytyisi informoida tarpeeksi siitä, mihin tarkoitukseen heihin liittyvää tietoa kerätään. Tulevaisuuden uhkiin liittyen esitelmien yhteydessä keskusteltiin myös siitä, että yhteiskunnan pitäisi osata varautua entistä paremmin siihen, millaisia ongelmien tekoälyn tekemistä päätelmistä voi koitua; miten voi esimerkiksi välttää tilanteen, joissa tekoäly on päättänyt sulkea henkilön luottokortin väärän, omasta algoritmistaan johtuvan, päättelyketjun tuloksena?

“Jokaisen yrityksen pitäis nyt ainakin varautua siihen, että kun sitä tekoälyä käytetään, ja kun se on oppivaa, niin se tekoäly saattaa tehdä jonkun johtopäätöksen, joka sitten ei ookaan sen yrityksen tai sitten erityisesti asiakkaiden kannalta oikein toivottavaa […]” -Cristina Andersson Bonfire.fi:n haastattelussa (video alla)

Tämän blogipostauksen alussa lainauksena esitettyyn kysymykseen opettajien korvaamisesta tekoälyllä ei oikein kukaan opiskelijoista osannut tai halunnut tunnin päätteeksi vastata. Suurin osa heistä selvästi arvostaa (ihmis)opettajan kohtaamista päivittäisissä opinnoissaan eikä usko – saati toivo – tekoälyn koskaan ihmistä täysin korvaavan. Tämä on lohdullinen tieto meille opettajana työskenteleville – jokainen kansankynttilä voinee ainakin hetkeksi laittaa oman digitaalisen opettajakaksosensa hyllylle odottamaan tulevaisuutta ja keskittyä valjastamaan tekoälyn opetuskäyttöön ihan vain rengin osassa!

-Niina ja FinEduAI:n humanistinen Itä-Suomen siipi