“Unless we learn how to prepare for, and avoid, the potential risks, AI could be the worst event in the history of our civilization. It brings dangers, like powerful autonomous weapons, or new ways for the few to oppress the many. It could bring great disruption to our economy.” Stephen Hawking on AI
Vietimme 5.9. iltapäivän Timo Ilomäen kanssa Jyväskylän yliopiston ja IBM:n yhdessä järjestämässä Kyberturvallisuus ja AI -tapahtumassa JYU:n Mattilanniemen kampuksella. Paikalle oli kerääntynyt meidän lisäksemme monikymmenpäinen yleisö sekä yritys-, maanpuolustus-, että oppilaitossektorilta. Iltapäivä koostui useasta lyhyestä puheenvuorosta kyberturvallisuuteen, kriittiseen infraan, kyberuhkiin, esineiden internetiin, tekoälyyn ja tietoturvaan liittyen.
Kyber-iltapäivän ensimmäisen puheenvuoron käytti Pekka Puska IBM:ltä. Aluksi kuulimme informaatioteknologiaan liittyvien uhkien kartoittamisen, arvioinnin ja ymmärtämisen tärkeydestä. Tämän jälkeen pohdimme sitä, kuinka paljon riskien ehkäisyyn kannattaa investoida ja miten tärkeää on se, että uhkan toteutuessa kukin yhteisön jäsen tietää tehtävänsä ja roolinsa kriisin ratkaisussa. Puskan jälkeen vuorossa seuraavana oli Jouni Pöyhönen Jyväskylän yliopistolta. Hän jatkoi ensimmäisen esityksen aihetta puhumalla muun muassa sähköverkon, tiedonsiirtoverkon ja palvelujen rakenteesta. Ilmoille heitettiin myös kysymys siitä, missä määrin tiettyjä riskejä voi ulkoistaa esimerkiksi vakuutuksien avulla. Puskan ja Pöyhösen puheenvuorojen jälkeen ääneen pääsi Juha Saarisilta JAMKin kyberturvallisuuden tutkimus-, koulutus- ja kehityskeskuksesta (JYVSECTEC). Saarisilta puhui uhkia vastaan tehtävän harjoittelun tärkeydestä, haittaohjelmista, tietojen kalastelusta ja etenkin siitä, miten kaiken keskiössä on lopulta ihminen ja tämän tekemät valinnat, tietämättömyys, koulutuksen puute ja mahdolliset inhimilliset virheet. Saarisilta elävöitti esitystään vertaamalla kybertuvalllisuutta ja -sääntöjä liikennesääntöihin – eihän kukaan meistä osaisi toimia liikenteessä, jos emme saisi siihen koulutusta, tai jos liikennesääntöjä ei olisi olemassa liikkujia turvaamaan – sanktioita tietenkään unohtamatta.
FinEduAI-hankkeen kannalta mielenkiintoisin puheenvuoro odotti iltapäivän lopussa. Vuoron sai Jyväskylän yliopiston Martti Lehto, joka piti vikkelätempoisen ja tehokkaan esityksen tekoälyn uhkakuvista ja mahdollisuuksista. Lehdon omassa puheenvuorossaankin mainitsemat Stephen Hawking ja Elon Musk ovat kehoittaneet ihmiskuntaa varovaisuuteen ja malttiin tekoälyn kehittämisen suhteen. Myös Lehto lähti omaan puheenvuoroonsa dystopiat edellä, kertoen karuja ennusteita esimerkiksi siitä, että jo parin vuoden päästä kyberturvallisuuden parissa työskenteleviä ihmisiä tarvittaisiin miljoonittain enemmän kuin mitä heitä on tällä hetkellä. Tämä muun muassa siksi, että tekoälyä toiminnassaan käyttävien esineiden internet (IoT) käsittänee kymmeniä miljoonia laitteita jo lähitulevaisuudessa, haittaohjelmia julkaistaan satoja miljoonia vuosittain jo nykyisin, ja pian kaikki ihmiset ympäri maailmaa ovat “hyper-connected” (vähintään 1M:n internetyhteyden päässä) jatkuvasti.
Nykyisin sovellukset saavat hetkessä kymmeniä miljoonia käyttäjiä.
Lehto jatkoi esitystään listaamalla erilaisia tekoälyn käyttöön liittyviä riskejä, joista mielenkiintoisinta keskustelua herätti esimerkki algoritmi-riskistä: auto on ohjelmoitu pysähtymään punaisiin liikennevaloihin, mutta tekoäly ratkaisee tämän “ongelman” ohjelmoimalla itselleen vihreän aallon. Punaisissa valoissa seisomista välttelevän älyauton lisäksi varsin mielenkiintoisena näyttäytyy myös eettinen ongelma, jonka tällainen itseohjautuva auto kohtaa tilanteessa, jossa törmäystä ei voi mitenkään välttää, mutta on päätettävä, jääkö alle lapsia, nuoria aikuisia vai vanhuksia. Edellä mainittujen tekoälyyn suoraan sidoksissa olevien riskien ja kauhukuvien ylitse Lehto nosti kuitenkin taas inhimillisen riskin mahdollisuuden – yllättävän moni on tutkimuksien mukaan valmis luovuttamaan esimerkiksi työpaikkansa järjestelmien salasanat ulkopuoliselle, korvausta vastaan tai ilmaiseksi.
Dystopioista päästiin kuitenkin varsin lupaavan valoisiin tekoälyavusteisiin tulevaisuudennäkymiin, joissa ihminen käyttää tekoälyä hallitusti hyödykseen sellaisissa tehtävissä, joihin tämä pystyy ihmistä paremmin. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi haittaohjelmien tunnistaminen ja torjunta, kalasteluviestien tunnistaminen, sekä kyberuhkien tunnistaminen ja analysointi. Terminaattori-elokuvista tuttua koneiden kapinaa ja ylivaltaa ei siis liene ihan heti luvassa, ovathan koneet – ainakin toistaiseksi – immuuneja kaikille ihmisten toimintaan oleellisesti vaikuttaville perisynneille.
Tekoäly tehostaa haittaohjelmien tunnistusta.